Ajankohtaista

Kattava haastattelututkimus Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa antaa äänen haavoittuvaisten alueiden asukkaille. 

Tutkimuksessa “The Future of Diverse and Disadvantaged Neighborhoods in the Nordic Welfare States – The Voices of Residents” tarkastellaan kuuden huonomaineisiksi leimatun alueen asukkaita Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Helsingissä ja Vantaalla alueet ovat Kontula ja Koivukylä, Göteborgissa Biskopsgården ja Hammarkullen sekä Århusissa Herredsvang ja Gellerup. Kaikkiin alueisiin liittyy ainakin jossain määrin negatiivisia mielikuvia ja maahanmuuttajien määrä on suurempi kuin tutkituissa kaupungeissa keskimäärin.

Tutkimuksessa haastatellaan kaikkiaan noin 4 800 asukasta, joiden ääni ei yleensä kuulu yhteiskunnallisessa keskustelussa. Haastatteluissa tarkastellaan, miten asukkaat kokevat alueensa, miten he viihtyvät siellä, miten he suhtautuvat yhteiskuntaan ja sen järjestelmiin sekä selvitetään, kokevatko he syrjintää asuinalueensa perusteella.  

– Tutkimusaihe eli haavoittuvaiset alueet on erittäin politisoitunut teema erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa, tutkimushankkeen johtaja, Göteborgin yliopiston valtiotieteen professori Peter Esaiasson kertoo.

Tutkimus perustuu kattavaan ja pitkäkestoiseen kenttätyöhön, jonka aikana tutkijoille on avautunut monipuolinen näkemys alueista ja niiden asukkaista. Haastatteluja tehtiin sekä asukkaiden kodeissa että alueiden julkisissa tiloissa. 

– Haastateltavia on ollut yllättävän helppo löytää ja kenttätyössä olemme tavoittaneet myös vähän koulutettua väestönosaa tavallista paremmin. Haastattelurunko on käännetty venäjän, somalin, arabian, ruotsin, suomen, tanskan ja englannin kielelle. Joskus perheen muut jäsenet tai naapurit ovat toimineet tulkkeina, jos haastattelijalla ja haastateltavalla ei ole ollut yhteistä kieltä, Esaisson sanoo.     

Asukkaat viihtyvät hyvin

Alustavien tutkimustulosten mukaan asukkaiden luottamus yhteiskuntaa kohtaan tutkittavilla alueilla ei ole merkittävästi heikompi kuin muilla alueilla. Sen sijaan alueiden stigmatisointi häiritsee monia asukkaita. 

– Yleisesti ottaen viihtyvät ihmiset hyvin tutkittavilla alueilla, erityisesti jos he kuuluvat alueen enemmistöryhmään. Alueen huono maine on monille tuttu, mutta se ei vastaa heidän omia kokemuksiaan asukkaana, Esaiasson sanoo.

Tutkituissa alueissa on sekä samankaltaisuuksia että eroja. Suomessa alueet eivät poikkea yhtä paljon muista alueista kuin Tanskassa ja Ruotsissa.

– Kontulassa ja Koivukylässä luottamus yhteiskuntaan ja viranomaisiin oli korkealla tasolla, eikä juurikaan poikennut kansallisista keskiarvoista, Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara sanoo. 

Hankkeen tuloksia julkaistaan vuoden 2026 aikana.

Lisätietoja:

Professori Peter Esaiasson
Göteborgin yliopisto
peter.esaiasson@pol.gu.se
+46 31 786 12 22
+46 733 52 36 12

Professori Mari Vaattovaara
Helsingin yliopisto
mari.vaattovaara@helsinki.fi
+358 50 415 4861

Tutkimushanke nostaa esiin konkreettisia haasteita, joita ikääntyneet kohtaavat digitaalisten terveyspalveluiden käytössä. Hoitotyön digitalisoituminen muuttaa myös alan ammattilaisten työnkuvaa, ja he tarvitsevat siihen tarkoitettua koulutusta. 

Kolmessa Pohjoismaassa toteutettava “Demography and Democracy – Healthy Ageing in a Digital World (HAIDI)” -tutkimushanke tarkastelee sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatiota ikääntyvän väestön näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, toteutuuko kansalaisten yhdenvertainen oikeus ja mahdollisuus hyvään terveyteen tilanteessa, jossa palvelut ja yhteiskunta ovat pitkälti digitalisoituneita.

Aineistoa on kerätty haastattelemalla yli 75-vuotiaiden kokemuksia digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä. Suomessa tutkimus keskittyy kotona asuviin, Tanskassa hoivakodeissa asuviin ja Ruotsissa tutkimuskohteena on molempiin ryhmiin kuuluvia ikääntyneitä. Tutkimuksen avulla tuodaan esiin kokemuksia ja ääniä, jotka tavallisesti eivät pääse kuuluville yhteiskunnallisessa keskustelussa.

– Kaikissa kolmessa tutkitussa maassa ikäihmisiä kannustetaan itseohjautuvuuteen ja vastuunottoon omasta terveydestä. Eroja on kuitenkin siinä, missä vaiheessa kukin maa on sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiossa, Itä-Suomen yliopistossa työskentelevät apulaisprofessori Elisa Tiilikainen ja tutkijatohtori Hanna Varjakoski kertovat. 

Digitaaliseen asiointiin kaivataan henkilökohtaisuutta

Poliittisessa päätöksenteossa digitaalisiin palveluihin liittyy vahvasti oletus siitä, että ne parantavat palveluiden saavutettavuutta ja osallistavat kansalaisia oman terveyden seurantaan ja hoitoon. Hankkeen tulokset osoittavat kuitenkin, että ikääntyvän väestön näkökulmasta digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön liittyy monia haasteita. 

Haastatteluissa ilmeni, että vaikka ikäihmisillä olisi perustaidot digitaalisten palveluiden käyttöön, terveyspalveluiden käyttö on hankalaa. 

– Julkisten terveyspalveluiden verkkosivut koetaan usein huonosti suunnitelluiksi ja vaikeakäyttöisiksi. Niiden löytäminen on monille vaikeaa, toteavat Tiilikainen ja Varjakoski.  

Lisäksi monet ikäihmiset ovat tottuneet asioimaan kasvokkain, ja he kokevat digitaalisen asioinnin etäiseksi ja persoonattomaksi. Digitaalisista palveluista puuttuu usein myös reaaliaikainen yhteydenpito. Tutkijoiden mukaan digitaaliset terveyspalvelut pitäisikin suunnitella alusta alkaen käyttäjälähtöisesti ja huomioida myös ikääntymiseen ja toimintakykyyn liittyvät erityistarpeet.

Digitaalisuus muuttaa hoiva-alan työtä 

Myös ikäihmisten parissa työskentelevät hoiva-alan ammattilaiset ovat kohdanneet haasteita palvelujen muuttuessa digitaaliseksi.  

– On ollut yllättävää huomata, että esimerkiksi etäkotihoidon tekemiseen ei välttämättä ole tarjolla minkäänlaista perehdytystä. Digihoiva on muuttanut työn luonnetta merkittävästi ja on tärkeää, että se huomioidaan myös ammattilaisten koulutuksessa, Varjakoski ja Tiilikainen kertovat. 

Tutkimuksen mukaan julkisten digitaalisten palveluiden suunnittelu laahaa perässä yksityisiin palveluihin verrattuna. Palveluiden kehno suunnittelu vaikuttaa käyttäjäkokemukseen ja vähentää halukkuutta käyttää niitä uudelleen. 

– Jos digitaalisten palvelujen käyttöä halutaan lisätä, tulisi niiden saavutettavuutta ja käytettävyyttä parantaa merkittävästi, Varjakoski ja Tiilikainen toteavat.

Suomessa toteutetussa osatutkimuksessa selvitettiin muun muassa Omakantaan ja erilaisiin rokotuksiin ja laboratoriokokeisiin liittyvien digipalveluiden käyttökokemuksia. Haastatteluihin osallistui 24 ikäihmistä ja 14 ikääntyville suunnatuissa sote-palveluissa työskentelevää ammattilaista. Suomen osahankkeen julkaisuja on odotettavissa alkukeväästä 2025.

Lisätietoja:

Apulaisprofessori Elisa Tiilikainen
Itä-Suomen yliopisto
elisa.tiilikainen@uef.fi
puh. + 358 50 413 4680

Tutkijatohtori Hanna Varjakoski
Itä-Suomen yliopisto
hanna.varjakoski@uef.fi
puh. + 358 50 304 1194

Yksitoista hanketta saa rahoituksen Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa – ihminen, kulttuuri ja yhteiskunta -tutkimusohjelmasta. Rahoitettavat hankkeet käsittelevät ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita digitaalisesta terveydestä ja oikeustieteistä ilmasto- ja kulttuurintutkimukseen. Rahoitussumma on yhteensä noin 10,5 miljoonaa euroa.

Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa on seitsenvuotinen tutkimusohjelma, joka rahoittaa humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta Pohjoismaissa. Ohjelma suuntautuu 2000-luvun suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä siihen, miten ne ymmärretään ja käsitellään pohjoismaisissa yhteiskunnissa. Ohjelma sai kevään aikana 449 hakemusta, ja nyt 11 niistä on valittu rahoituksen saajiksi.

Tutkimusohjelma painottaa monitieteisyyttä ja pohjoismaista rajat ylittävää yhteistyötä. Rahoitettaviksi valituissa hankkeissa on mukana tutkijoita Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, ja edustettuna on kolmisenkymmentä tutkimusalaa. Tom Moring, tutkimusohjelman johtoryhmän puheenjohtaja, on erittäin tyytyväinen rahoitettaviin hankkeisiin.

– Valitut hankkeet ovat monitieteellisiä ja ne yhdistävät yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä uudella tavalla. Niillä on myös selkeästi yhteiskunnallista merkitystä. Ne edustavat laajasti eri tutkimusaloja. Tutkijoiden kiinnostus ohjelmaan oli niin valtavaa ja hakemukset niin korkealuokkaisia, että rahoittajat päättivät nostaa alkuperäisiä rahoitussummiaan. Saimme lisäksi hakuprosessin loppusuoralla mukaan Familjen Kamprads stiftelsen uutena rahoittajana.

Tutkimusohjelmaa rahoittavat seuraavat suomalaiset säätiöt ja yhdistykset: Svenska litteratursällskapet i Finland, Svenska kulturfonden, Suomen Kulttuurirahasto ja Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne, sekä ruotsalaiset säätiöt Riksbankens Jubileumsfond ja Familjen Kamprads stiftelse. Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa -ohjelman tavoitteena on, korkeatasoisen tieteellisen panoksen lisäksi, että sen puitteissa harjoitettu tutkimus tuo mukanaan myös konkreettista yhteiskunnallista hyötyä.

Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa – ihminen, kulttuuri ja yhteiskunta -tutkimusohjelman kuudenneksi rahoittajaksi tulee Familjen Kamprads stiftelse Ruotsista. Ohjelma rahoittaa aikamme suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin liittyvää tutkimusta. Kaikki rahoittajat ovat päättäneet nostaa rahoitusosuuttaan niin, että kokonaissumma nousee noin 10,5 miljoonaan euroon.

Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa on 7-vuotinen tutkimusohjelma humanistiselle ja yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle alueilla, jotka aiheuttavat suuria sekä sosiaalisia että kulttuurisia haasteita. Ohjelmalla halutaan ennen kaikkea edistää valtioiden ja tieteenalojen rajat ylittävää tutkimusta, ja tavoitteena on, että tutkimustuloksista on yhteiskunnalle konkreettista hyötyä.    

Tutkimusohjelmaa rahoittavat seuraavat suomalaiset säätiöt ja yhdistykset: Svenska litteratursällskapet i Finland, Svenska kulturfonden, Suomen Kulttuurirahasto ja Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne, ruotsalainen säätiö Riksbankens Jubileumsfond ja nyt myöskin Familjen Kamprads stiftelse.

– Olemme iloisia siitä, että saamme osallistua Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa -tutkimusohjelmaan. Tuemme yhdessä tutkimusta, joka selvästi vaikuttaa yhteiskuntaan tiedolla ja on hyödyksi kansalaisille ja päättäjille, samalla kun vahvistamme pohjoismaisten rahoittajien välistä yhteistyötä, sanoo Lena Fritzén, Familjen Kamprads stiftelsen hallituksen toimeenpaneva jäsen.

Familjen Kamprads stiftelsen perusti vuonna 2011 Ingvar Kamprad perheineen tukeakseen ja palkitakseen koulutusta ja tieteellistä tutkimusta tavoilla, jotka edistävät yrittäjyyttä, ympäristöä, osaamista, terveyttä ja sosiaalista kehitystä. Säätiö painottaa erityisesti, että tutkimuksen ja koulutuksen tulosten tulee hyödyttää monia ihmisiä mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti.

– Toivotamme Familjen Kamprads stiftelsen ilolla ja ylpeydellä mukaan rahoittajaksi tutkimusohjelmaan, sanoo Christer Kuvaja, tutkimusohjelman koordinaattori ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin tutkimusjohtaja. Uusi rahoittaja sekä muiden rahoittajien halukkuus nostaa rahoitusmääriään osoittaa, että ohjelman puitteissa harjoittamamme tutkimus on korkealaatuista ja tarpeellista.

Tutkimusohjelman oli alun perin tarkoitus rahoittaa 6–10 hanketta jopa miljoonalla eurolla hanketta kohden. Kevään ja kesän hakemusprosessin jälkeen rahoittajat totesivat, että saapuneiden 449 hakemuksen joukossa oli niin monta korkealuokkaista hanketta, että rahoitussummaa haluttiin korottaa. Rahoituksen kokonaissumma nousee nyt noin 10,5 miljoonaan euroon.

Tutkimusohjelman rahoittamat hankkeet esitellään lähiaikoina.

Viisi säätiötä ja yhdistystä Ruotsissa ja Suomessa käynnistää suuren, yhteisen tutkimusohjelman yhteiskuntatieteilijöille ja humanisteille. Tavoitteena on, että tutkimustulokset auttavat ratkaisemaan aikamme suuria yhteiskunnallisia haasteita Pohjoismaissa.

Poliittinen kahtiajako ja siihen liittyvät sanalliset uhkaukset ja fyysiset hyökkäykset, maailmanlaajuinen pandemia, joka pakottaa maailman sopeutumaan uuteen todellisuuteen, jatkuvasti paheneva ilmastokriisi ja maailmanlaajuinen kaupungistuminen.

Viime vuodet ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on ymmärtää nykyistä levotonta maailmaa, jotta voimme vastata huomisen haasteisiin. Siksi viisi säätiötä ja yhdistystä Ruotsissa ja Suomessa käynnistää suuren tutkimusohjelman nimeltä Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa – ihminen, kulttuuri ja yhteiskunta.

Ohjelma on seitsemänvuotinen panostus humanistiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen aloilla, joilla Pohjoismailla on suuria sosiaalisia ja kulttuurisia haasteita. Näitä ovat esimerkiksi muuttoliike, kaupunki- ja maaseutualueiden välinen polarisaatio, ilmastonmuutos, taloudellinen ja teknologinen kehitys sekä uudet viestintätavat.

Tutkimus­apuraha jopa miljoona euroa

Tutkimusohjelman toteuttavat yhteistyönä suomalaiset säätiöt ja yhdistykset Svenska litteratursällskapet i Finland, Svenska kulturfonden, Suomen Kulttuurirahasto ja Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne sekä ruotsalainen säätiö Riksbankens Jubileumsfond. Rahoittajat haluavat yhdessä saada aikaan konkreettisen muutoksen yhteiskunnassa.

– Useiden säätiöiden ja yhdistysten yhteisellä tutkimusohjelmalla voimme rahoittaa hyvin laadukkaita hankkeita, koska voimme myöntää tavallista suurempia apurahoja. Näin tutkijoiden on mahdollista työskennellä ohjelmassa neljän vuoden ajan, sanoo Svenska litteratursällskapet i Finlandin tutkimusjohtaja Christer Kuvaja.

Ohjelmasta rahoitetaan viidestä kymmeneen tutkimushanketta vuoteen 2026 asti. Tutkimusapurahat ovat suuria, sillä yhteen hankkeeseen on mahdollista hakea jopa miljoonan euron rahoitusta. Tutkijoita kannustetaan tekemään yhteistyötä, jossa ylitetään sekä valtioiden että tieteenalojen rajat.

Yhteiskunta­tieteilijöitä ja humanisteja tarvitaan ratkaisemaan yhteis­kunnallisia haasteita

Ohjelman tavoitteena on, että tehdyistä tutkimuksista on konkreettista hyötyä yhteiskunnalle.

– Yhteiskunnallisia haasteita tutkitaan paljon, mutta painopiste on usein lääketieteellisissä ja luonnontieteellisissä kysymyksissä. Ohjelman avulla saamme haasteisiin laajan humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen näkökulman henkilöiltä, jotka ymmärtävät nykyiseen tilanteeseen johdattaneet historialliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja poliittiset yhteydet. Tämä tieto muodostaa hyvän perustan niille, jotka tekevät päätöksiä yhteisestä tulevaisuudestamme, Kuvaja sanoo.

Päätös ohjelmaan valittavista tutkimushankkeista tehdään vuoden lopussa. Hankkeet voivat alkaa vuonna 2022.